torstai 4. tammikuuta 2018

Luomutipuja

20 päinen kanalaumamme on lisinyt vuosien varrella hautomakoneesta käsin. Olimme onnistuneet haalimaan kasaan porukan, jolla ei lisääntymisviettiä ollut. Ovathan konepoikasetkin toki mukavia, mutta ihan parasta olisi saada kanat hautomaan ja lisääntymään luomuna. Oli siis ryhdyttävä toimenpiteisiin.

Tiesin ystävälläni olevan kanalassaan vallan toisentyyppisiä haasteita. Hänen kanansa olivat suorastaan ketjuhautojia. Arvelin että jos haudon koneessa näiden ystäväni himohautojien munista poikaset, kasvatan ne isoiksi niin ne sitten hautoisivat itse poikasensa. Mitään varsinaista tietoahan ei tästä hautomisinnokkuuden periytyvyydestä minulla ollut, mutta kerrankos sitä on jotain kokeiltu. Ei siis muuta kuin ystävän kanalasta kennollinen munia hautomakoneeseen. Kuten tavallista, noin puolet poikasista oli kukkoja. Kanoja kuoriutui neljä. Enää oli siis vain odotettava.




Ja kuinkas sitten kävikään! Marras/joulukuun vaihteessa yksi juuri näistä keväällä ystävältäni hankituista munista kuoriutuneista kanoista pynttäytyi hautomaan! Suhtauduin homman onnistumiseen ensin epäluuloisesti, koska muutaman omat kanamme olivat aiemmin kyllä hautomisen aloittaneet, mutta kyllästyneet touhuun muutamassa päivässä. Merkkasin kuitenkin hautojan alle kolme munaa (jotta osaan kerätä muut munat päivittäin pois). Ja niinpä vain tämä jatkoi hautomista viikosta toiseen! Lopulta joulun alla munista kuoriutui kaksi tipua!

Olin kuullut tarinoita siitä, kuinka muut kanat ja kukot saattavat suhtautua tipuihin vihamielisesti, tai nähdä ne päivällisen jatkeena. Vein siis kanalaan munintapesien alle piilomökin, johon tiput voisivat halutessaan paeta. Olin myös löytänyt intternetin syövereistä sellaisen tiedon, että muu lauma jättää tiput paremmin rauhaan jos niille tarjoillaan säännöllisesti liha-aterioita. Olinkin siis aloittanut koiranruuaksi tehtyjen teurasjätesatsien kuskaamisen kanalaan jo haudonnan aikana.




Sattumalta myös kukon vaihto tuli aiheelliseksi juuri haudonnan aikana. Vanha kukko oli jo tuottanut muutamat satsit jälkeläisiä laumaan ja jälleen kerran sisäsiittoisuutta välttääkseni laitoin kukon vaihtoon. Uuden kukon löytääkseni olin laittanut Munanettiin kanojen nimissä senssi-ilmoituksen, jossa ehdottomana vaatimuksena uudelle kukolle oli lempeä luonne. Kukkojen osalta tilanne on onneksi aina se, että niistä pääsee valitsemaan. Kukkoja kun on kaikilla liikaa ja varsinkin niillä jotka eivät itse ylimääräisiä pois syö.

Nyt tiput ovat noin kolmiviikkoisia ja kasvavat silmissä. Nähdäkseni luomutipujen saamiseen ja elolla pysymiseen vaikutti kolme seikkaa: hautomisgeenin (?) omaava kana, parvelle tarjoillut liha-ateriat sekä erittäin säyseä kukko. Eikä hyvän tuurin osuuttakaan pidä täysin unohtaa.




Viimeisimmän yllärin tarjoilikin sitten viime kesän kaninostoreissulta mukaan tarttunut kana, joka nyt hautoo kolmatta päivää. Merkkasin sen alle taas kolme munaa. Saapa nähdä riittääkö sillä intoa istua hommaa valmiiksi. Tämän tapauksen kohdalla kokeilen nyt taas uutta juttua. Munanetissä olleen näkemyksen mukaan pyöreäkärkisistä munista kuoriutuu kanoja ja teräväkärkisemmistä kukkoja. Tokihan tämäkin on pakko kokeilla, joten koetin valita nyt hautovan kanan alle kolme pyöreäkärkistä munaa. Nähtäväksi jää pitääkö koko juttu paikkansa ja olenko osannut valita oikeanlaiset munat. Osa munista on helposti erotettavissa pyöreä tai teräväkärkisiksi. Osa taas on ainakin näin tottumattoman valitsijan silmissä rajatapauksia. Vaan josko jatkossa lauma lisisi omatoimisesti. Nuppilukua ei sinänsä ole tarvis kasvattaa, mutta aina kuitenkin joku porukasta poistuu syystä tai toisesta.